Blogginlägg

Kuka saa vuokraedun?

Helsingissä valtion tukeman asunnon neliövuokra on keskimäärin kuusi euroa vapaarahoitteista vuokraa alhaisempi. Tuo markkinavuokran ja ARA-vuokran välinen ero on tuki asukkaalle.  Juuri tämä vuokraerohan on kohtuuhintaisen asuntotuotannon perimmäinen tavoite; tuottaa markkinahintaa edullisempia asuntoja.

On kuitenkin keskeistä, kenelle tuo hyöty osuu. Esimerkiksi 50 neliön kaksiossa 300 euron kuukausittainen tuki vuokrassa on merkittävä etu. Suorissa asumistuissa tai toimeentulotuessa tuen ohjautuminen on selkeää, perusteet läpinäkyviä ja tuki ohjautuu suoraan asiakkaalle.

Kun kyseessä on asuntoon eikä asukkaaseen perustuva tukimuoto, ei sen ohjautuminen ole aina niin yksinkertaista.

Pääkaupunkiseudulla otettiin kuluvan vuoden alussa käyttöön tulorajat valtion tukemien asuntojen asukasvalinnoissa. Tavoitteena on parantaa julkisen tuen kohdentumista sitä eniten tarvitseville. Muutama vuosi sitten julkistetun ympäristöministeriön teettämän selvityksen mukaan pääkaupunkiseudun ARA-asunnoissa asui noin 10 000 sellaista kotitaloutta, jotka kuuluivat kahteen ylimpään tulokymmenykseen. Saman selvityksen mukaan ARA-asunnoissa asuvien tulot eivät kasva asumisajan myötä.

Johtopäätös lienee, että heidät on valittu ARA-asuntoon monipuolisen asukasrakenteen mahdollistavan asukasvalintakriteerin perusteella. On aivan ilmeistä, että esimerkiksi yli 4 000 euroa kuussa ansaitseva ei tarvitse valtion tukea vuokranmaksuunsa. Tällöin tuki menee hukkaan, ja väärin kohdennettu tuki tekee koko järjestelmästä epäoikeudenmukaisen. Viereisessä vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa asuva taas saattaa tarvita vuokranmaksuunsa asumistukea. Hänen elämänsä helpottuisi huomattavasti valtion vuokra-asunnossa.

Yhden henkilön tuloraja on asetettu 3 000 euron bruttotulojen tasolle. Pääkaupunkiseudun kaikista kotitalouksista sen piiriin mahtuu noin 58 %, kuntatyöntekijöistä 60 % ja palkansaajistakin noin 45 %. Nähdäkseni raja on asetettu niin korkealle, että se ehkäisee segregaation lisääntymisen. On vaikea ymmärtää väitettä, että kuntatyöntekijöiden määrän lisääntyminen ARA-asunnoissa kasvattaisi asuinalueen rauhattomuutta.

Koska tulorajat koskevat vain uusia sopimuksia, niiden käyttöönoton vaikutukset näkyvät joka tapauksessa viiveellä. Julkisessa keskustelussa on esiintynyt joitakin ristiriitaisia piirteitä: samalla kun tulorajojen käyttöönoton vaikutuksia demonisoidaan, sanotaan asuntojen jo nyt kohdentuvan pienituloisimmille. Jos näin on, ei tulorajoista pitäisi olla haittaa.

Normaalisti sosiaaliturvan piirissä oleville on selvät ja läpinäkyvät rajat, kenelle valtion tuki on tarkoitettu. Voidaanko ajatella, että näin tulisi olla myös valtion tukemassa asuntotuotannossa. 

Armi Liinamaa
Neuvotteleva virkamies
Valtiovarainministeriö