07.04.2020
Ikäystävällisyyden tarve asumisessa kasvaa nopeasti!

Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 0,87 miljoonaa alle 15-vuotiasta henkilöä, 65 vuotta täyttäneitä oli vastaavasti 1,2 miljoonaa. Tämänhetkisen ennusteen mukaan kuilu lasten ja ikääntyneiden välillä tulee entisestään levenemään niin, että vuonna 2070 alle 15-vuotiaita on väestöstä noin 10 %, yli 65-vuotiaita 35 %.

Asumisessa ikäystävällisyys sujuvoittaa kaikenikäisten ja -kuntoisten elämää, kirjoittaa vanhempi tutkija Erja Rappe Ikäinstituutista.

Lapsiperheiden asuminen ja siihen liittyvät haasteet tuntuvat olevan kuitenkin enemmän esillä asumisen kehittämisessä, vaikka nyt jos koskaan katse tulisi kiinnittää ikääntyneiden asumiseen, sillä tulevaisuuden asumisratkaisut tehdään nyt.

Tällä hetkellä iäkkäät asuvat pääsääntöisesti omistusasunnoissa; vuokralle päädytään yleensä siinä vaiheessa, kun toimintakyky on heikentynyt siihen pisteeseen, että tarvitaan palveluasumista. Vanhimmat ikäluokat asuvat myös usein yksin, mikä lisää turvattomuudentunnetta ja yksinäisyyttä. Lisäksi pienituloisuus on monen ikäihmisen arkea: asumiskuluihin saattaa kulua lähes puolet käytettävistä olevista tuloista.

Kotona asuminen mahdollisimman pitkään on niin valtiovallan kuin iäkkäiden oma toive. Toimintakyky heikkenee ja erilaiset sairaudet yleistyvät vanhetessa. Jotta itsenäinen asuminen sujuisi ja olisi turvallista, tarvitaan asuntoja ja asuinympäristöjä, joissa ikääntyneiden tarpeet on otettu huomioon.

Kun iäkkäiden tarpeet mutta myös voimavarat otetaan huomioon, puhutaan ikäystävällisyydestä. Asumisessa ikäystävällisyys sujuvoittaa kaikenikäisten ja -kuntoisten elämää. Kun asunnot ja asuinympäristöt suunnitellaan alusta lähtien esteettömiksi, selkeiksi ja helposti hahmotettaviksi, säästytään myöhemmin kalliilta muutostöiltä ja erityisratkaisujen tarve vähenee.

Ikäihmiset voivat asua siellä missä muutkin, osana paikallista yhteisöä.  Ikäystävällisyyteen kuuluu myös helposti saavutettavat lähipalvelut, hyvä opastus ja tiedonsaanti sekä esteetön julkinen liikenne. Luonto on lähellä ja ulkoilla voi omalla pihalla ja puistoissa.

Yhteisöllisyys on ikäystävällisyyden kulmakiviä ja erityisen tärkeää se on muistisairaille ihmisille. Yhteisöllisyyden syntyyn tarvitaan sekä yhteisiä tiloja että toimintaa. Yhteisöllisyyttä vahvistaa monisukupolvisuus, paikallisuus ja asukkaiden osallistuminen asumisensa suunnitteluun ja toteutukseen. Onnistuessaan yhteisöllisyys tuottaa yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta sekä vähentää yksinäisyyttä ja avuntarvetta.

Asumisessa ikäystävällisyys on edistynyt aluksi iäkkäiden omien yhteisöasumishankkeiden kautta ja vasta nyt kunnissa aletaan toden teolla heräämään väestörakenteen muutokseen. Jotta iäkkäiden asumisen ja siihen liittyvien palveluiden tarpeisiin pystytään vastaamaan, tarvitaan ripeitä toimia. Ikäystävällisyys kehittyy parhaiten monen toimijan yhteistyössä, jota kunta koordinoi.

Ikääntyneistä suurin osa asuu kaupunkien ja taajamien keskustoissa. Ryhmävuokrakotityyppistä asumista kehittämällä heille voitaisiin lisätä kohtuuhintaista ja yhteisöllistä asuntotarjontaa. Samoin kuin hyvässä lapsiperheen asunnossa, ikäystävällisessä asunnossa on tilava eteinen ja varastotilaa, esteetön sisäänkäynti ja hissi, valoisat ja avarat huoneet ja suojaisa, ympärivuoden käytettävissä oleva toiminnallinen piha.

Kannattaisiko asukkaat yhdistää? Koska hyvän asumisen tarpeet ovat eri elämänvaiheissa yhteneväisiä, elinkaarisen ja monisukupolvisen asumisen edistäminen ei ole vaikeaa!

Erja Rappe
Vanhempi tutkija, Ikäinstituutti
Dosentti, Helsingin yliopisto

Lue lisää aiheesta: Ikäystävällisyyden edistäminen asuinalueilla ja taajamissa