Blogikirjoitus

Valtio kumppaniksi asuntopolitiikan solmujen aukaisuun

Kohtuuhintainen asuntotuotanto on kasvavien kaupunkiseutujen keskeinen haaste. Sen toteuttamisessa kaupunkien maaomaisuus ja kaavoitusmonopoli sekä kaupunkien omistamat vuokrataloyhtiöt ovat keskeisiä työvälineitä. Onneksi nyt myös A-Kruunu on mukana näissä talkoissa!

ARA-vuokra-asuntojen omavastuukoron alentaminen 1,7 %:iin oli maan hallitukselta talousarvioesityksessään myönteinen liikahdus kohtuuhintaisuuden tavoittamiseksi. Jatkossakin tarvitaan myös valtion asuntopolitiikkaa ja A-Kruunun toimintaa kaupunkien yhtiöiden rinnalla. Sitä vastoin on vaikea hyväksyä kerran jo kuopattua tulorajatarkistusten byrokratiaa Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan ARA-asujien kiusaksi.  

Kaupunkien asuntopolitiikalle merkittäviä ovat tänä keväänä allekirjoitetut maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimukset valtion ja Helsingin, Tampereen, Turun sekä Oulun kaupunkiseutujen kesken. Valtion liikennerahoituksella on näissä sopimuksissa tuettu kaupunkiseutujen päättämää kestävää yhdyskuntarakennetta. Valtion myönteinen kehittäjärooli on taas velvoittanut kuntia vastaamaan asuntotuotannon ja sen edellyttämän palveluverkon mittavista investoinneista.

Toivottavaa on, että valtio kehittää nykyistä MAL-sopimusmenettelyä yhdessä keskeisten kaupunkiseutujen kanssa. Edellisen hallituskauden MAL-sopimuksilla aikaan saatu asunto- ja kaavatuotannon nousu on tästä yhteistyöstä innostava esimerkki. MAL-sopimuskausi tulisi kuitenkin pidentää eduskuntavaalikaudesta vähintään vuosikymmeneksi. Keskeisten kaupunkiseutujen myönteinen kasvu voi jatkua vain valtion ja kaupunkien suoralla ja pitkäjänteisellä yhteistyöllä.

Suomen kasvun vetureina ovat tänä päivänä vetovoimaiset kaupunkiseudut. Kansainvälisesti verrattuna suomalaiset kaupungit ovat poikkeuksellisen voimakkaita paikallishallinnon yksiköitä ja kykeneviä edistämään alueensa kaikenpuolista kehitystä. Nyt vireillä oleva sosiaali- ja terveyshallinnon uudistus yhdessä maakuntien uuden roolin kanssa tulee heikentämään kaupunkien voimavaroja. Tällöin vaarassa ovat myös kaupunkien mahdollisuudet tuloksekkaaseen asuntopolitiikkaan.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirto vielä hahmottumattomalle maakuntatasolle rapauttaa laajemminkin suomalaisten kaupunkien kykyä vastata tulevaisuuden haasteisiin. Yksin verotulojen leikkaus 12,3 veroprosentilla vaikuttaa ratkaisevasti kaupunkien investointikykyyn. Haaste kaupunkien liikkumavaran kaventumisesta heijastuu valitettavasti myös niiden kykyyn selviytyä kasvulle välttämättömistä investoinneista. Mikäli kasvun vetureita ei haluta lamaannuttaa, niin ainakin Pääkaupunkiseudulla tarvitaan erillisratkaisu valtakunnallisiin SOTE-maakuntiin.

Hannu Penttilä
Apulaiskaupunginjohtaja, Vantaa