Blog article

Asuntopolitiikkaan pitkäjänteisempää otetta

Asumisella ja arjen sujuvuudella on tärkeä merkitys hyvinvoinnillemme. Mitä tulee itse kotiin, niin arvostukset vaihtelevat: jollekin sijainti on tärkein, toiselle tila, kolmannelle palvelut.

Asumispreferenssien tutkiminen ei ole helppoa, kun toiveet muotoutuvat sen mukaan mitä on tarjolla, ja mihin varat riittävät. Omistamisen merkityksen arvioidaan joka tapauksessa vähenevän ja vuokra-asumisen suosiota siivittää sen vaivattomuus ja helppous.

Digitaalisten ratkaisujen yleistyminen tuo palvelut lähelle tehden kiinteistöistä ja asunnoista palvelualustoja. Milloin koittaa siis aika, jolloin seinien sijaan ostetaan ja vuokrataan sisältöä eli asumisen kokonaisuutta elämäntilanteen mukaan skaalautuvine palveluineen?

Samanaikaisesti kaupungistuminen, monipaikkaistuminen, väestön ikääntyminen ja kotitalouksien koon pienentyminen haastavat asuntotarjonnan riittävyyttä, monimuotoisuutta ja joustavuutta.

Asuntomarkkinoiden toimivuuden edellytys on monipuolinen, eri hallintamuotoja sisältävä asuntotarjonta kasvukeskuksissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla, jonne vilkas muuttoliike jatkuu. Markkinoille tarvitaan lisää tarjontaa ja erityyppisiä asumispalveluita tarjoavia toimijoita, jotta vastataan kysyntään ja yksilöllistyviin tarpeisiin. Kaupungeilta tämä edellyttää riittävää tonttitarjontaa eri tyyppiselle tuotannolle.

Kolikon toisella puolella ovat muuttotappioalueet, joissa asuntojen arvot ovat romahtaneet ja asuntomarkkinat polarisoituneet. Polarisaatio näkyy myös kasvukeskuksissa, kun kaupungit kasvavat sisäänpäin ja mikrosijaintien merkitys kasvaa.

Alalla on kauan odotettu asuntopolitiikan kehittämiseen pitkäjänteistä otetta. Hallitusohjelma lupaili tämän osalta hyvää tavoitteenaan kokonaisvaltaisen ja tavoitteellisen kahdeksan vuoden kehittämisohjelman laatiminen, jota ohjelmaa valmistellaan parasta aikaa. Tehtävä ei ole helppo, sillä työskentelyssä olisi hyvä irrottautua nykyisistä malleista ja innovoida rohkeasti uutta.

Isoimpia kysymyksiä on, miten tuet kohdennetaan, mikä osuus on tuotannon tukemisella ja mikä asukkaan tukemisella. RAKLIssa peräänkuulutamme asumisen tukijärjestelmästä käytävää arvokeskustelua, jonka osana arvioidaan myös tukien vaikuttavuus.

Eri tukimuodoissa on keskeistä niiden tasapuolisuus. Hallitusohjelmassa tukea saivat niin puurakentaminen kuin energiatehokkuutta parantavat peruskorjaukset. Ilmastotavoitteita edistävät tukitoimet pitäisi olla kaikkien asuntotoimijoiden käytettävissä.

Selvää on, että jatkossakin on tehtävä kestävää kaupunkirakennetta, joka tukee työpaikkojen, asuntojen ja palvelujen sijoittumista. Samalla on varmistettava eri elämäntilanteisiin soveltuvien laadukkaiden kotien ja asumisen ratkaisujen tarjonta kohtuullisilla kustannuksilla.

Kohtuuhintaista asumista pitäisi voida toteuttaa eri hallintamuodoissa ja tällöin rakentamisen ja asumisen kustannuksia nostavia seikkoja, kuten kaavoitusta ja esimerkiksi pysäköintivaatimuksia on arvioitava kriittisesti. Sääntelyllä pitäisi ohjata tavoitteita, ei keinoja. Näissä asioissa asuntopoliittisilla ratkaisuilla on iso merkitys.

Aija Tasa
Johtaja, asunnot
Rakli