20.12.2018
Asumisen tukeminen edistää syntyvyyttä

Voisivatko kohonneet asumiskustannukset vaikuttaa suomalaisten syntyvyyteen samoin kuin siihen, että lasten hankintaa on siirretty keskimäärin yhä myöhempään ikään?

Asuntopolitiikka ja syntyvyys

Tästä voi tehdä joitakin päätelmiä Väestöliiton vuonna 2018 tekemän laajan väestökyselyn avulla. Se käsitteli sitä millaista perhepolitiikkaa lapsiperheissä elävät ja muut kansalaiset olisivat halunneet. Kyselyn tulokset julkaistiin marraskuussa Väestöliiton Perhebarometrissä ”2020-luvun perhepolitiikkaa”.

Tuloksissa nousi hyvin merkittävänä esille huoli köyhistä lapsiperheistä. Isoksi syyksi köyhyyteen nimettiin korkeat asumiskustannukset. Ne olivat erityisesti lapsiperheiden kokemuksissa keskeinen arkipäivän yhteiskunnallinen ongelma. Sen taustalla on osaksi maan sisäinen nuorten aikuisten muuttoliike kaupunkiseuduille, joilla on korkeat asumiskustannukset.  

Lapsiperheiden asumisen tukeminen koettiin kyselyssä hyvin tärkeäksi. 72 prosenttia vuonna 2018 lapsiperheissä asuvista naisista ja 66 prosenttia vastaavista miehistä piti tätä asiaa ainakin melko tärkeänä perhepoliittisena toimenpiteenä. Noin joka neljäs piti sitä hyvin tärkeänä. Muista kuin lapsiperheistä myös lähes puolet piti lapsiperheiden asumisen tukemista tärkeänä.

Tarkempia kommentteja lapsiperheiden asumisen tukemisen tarpeista antoi noin tuhat vastaajaa. He kirjoittivat kommenttinsa avoimeen kysymykseen: Kuinka lapsiperheiden asumiskustannuksia tulisi helpottaa?

Selvästi yleisimmäksi asumiskulujen helpotuskeinoksi nimettiin asumistuki ja sen suuruuden määräytymiseen vaikuttavat erilaiset kriteerit. Yhden kokonaisuuden muodostivat ne ehdotukset, jotka haluttiin korottaa lapsiperheiden asumistuen euromääriä tai niihin liittyviä tulorajoja.

Hyväksyttäviä neliömääriä tulisi vastaajien mielestä korottaa ja omavastuuta tulisi pienentää perheissä, joissa on alle kolmivuotiaita lapsia. Ehdotuksiin sisältyivät myös asumistuen perhelisä ja lapsikorotus. Asumistuen tulisi joustaa vastaajien mielestä heti jos toinen vanhemmista joutuu työttömäksi ja kriteereissä tulisi paremmin huomioida se, jos vain toinen vanhempi on töissä.  

Aika monet halusivat pienentää erityisesti köyhien ja vähävaraisten asumiskuluja. Yhtenä esimerkkinä mainittiin alle 2500 euroa kuukaudessa ansaitsevat perheet. Erityisryhminä mainittiin melko usein yksinhuoltajat ja työttömät. Köyhille kaivattiin lisäkorotusta asumistukeen tai sitten vastaavaa lisätukea sosiaaliturvan kautta.

Kommenteissa korostettiin myös valtion roolia vuokra-asuntojen tuottamisessa. Monet halusivat valtion panostavan edullisen asuntuotannon tukemiseen, jotta vuokrat pysyisivät kurissa ja työntekijöillä olisi mahdollisuus muuttaa työn perässä.

Alle 30-vuotiaana lapsiperheissä eläneistä käytännössä kaikki pitivät lapsiperheiden asumisen tukemista ainakin melko tärkeänä perhepoliittisena tukitoimena ja joka toinen piti sitä hyvin tärkeänä. Nämä toiveet korostuivat tässä nuorten aikuisten ikäryhmässä. Tämä kertoo siitä, että asumisen kalleus koetaan erityisen raskaana nuorissa lapsiperheissä.

Nuoret miettivät onko heillä mahdollisuuksia hankkia lapsiperheelle soveltuva asunto. Jos se ei tunnu realistiselta siinä elämän vaiheessa, niin lapsen hankintaa joko lykätään tai siitä luovutaan kokonaan.

Monet lykkäävät lapsen hankintaa niin pitkälle, että se ei enää onnistu biologista syistä. Nuorten parien asumiskustannusten helpottaminen voisi siten lisätä suomalaisten syntyvyyttä.

Osmo Kontula
Tutkimusprofessori
Väestöliitto

Lähde: Osmo Kontula: 2020 – luvun perhepolitiikkaa. Perhebarometri 2018. Väestöntutkimuslaitos. Katsauksia E 52/2018. Väestöliitto. Helsinki. 135 s.