25.03.2019
MAL-kumppanuudella puhtia kohtuuhintaiseen asumiseen

Muistan hyvin ensimmäisen yrityksen aikaansaada Helsingin seudulle yhteisvastuullista asuntopolitiikkaa. Ministeri Siimeksen nimissä kulkenut hanke pyrki tuolloin parikymmentä vuotta sitten vähentämään asuntotonttipulaa ja ohjaamaan kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa tasapuolisesti seudun kuntiin.

Matti Vatilo kertoo maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimusmenettelystä.

Tavoitteista oltiin yhtä mieltä, mutta vastuunjaossa kuntien kesken ei vielä onnistuttu - valtiota edustaneen ympäristöministeriön patistelusta huolimatta. Sopimiseen kannustavia pelimerkkejä ei tainnut silloin olla riittävästi ja kuntayhteistyökin kangerteli asiassa kuin asiassa.

Tuon ajankohdan jälkeen kumppanuusajattelu on edennyt huimin harppauksin. Yhteistyön kehikoksi on vakiintunut valtion ja suurimpien kaupunkiseutujen välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimusmenettely, jossa nykyisin ovat mukana neljän suurimman kaupunkiseudun kunnat ja asian kannalta keskeiset valtion toimijat. Valtion ääntä edustavat ympäristöministeriön lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö sekä ARA, ELY ja väylävirasto.

On ollut rohkaisevaa huomata, että osapuolten määrän kasvusta huolimatta yhteinen tahto löytää ratkaisuja kiperiinkin kysymyksiin on vahvistunut kierros kierrokselta. Kuntapuolella ymmärrys seudun kokonaisedusta on vahvistunut. Valtio on onnistunut lisäämään kuntien yhteistyötä MAL-asioissa ja edistämään kansallisia tavoitteitaan, kuten kaupunkiseutujen elinvoimaa ja sosiaalista kestävyyttä, yhdyskuntarakenteen eheyttä ja ilmastonmuutoksen hillintää. Ansionsa on silläkin, että valtion eri toimijoiden keskinäinen ymmärrys on kasvanut.

Puolin ja toisin on oivallettu, että kumppanuus tarkoittaa yhdessä vaikuttamista. Eräs Helsingin seudun MAL-neuvottelijoista tiivisti tämän viime sopimuskierroksella osuvasti: ”Me olemme neuvottelijoina samalla puolella pöytää. Sen toisella puolella ovat haasteet, joiden taklaamista meiltä yhdessä odotetaan.”

Sopimusneuvottelujen ytimessä ovat toimet, joilla vahvistetaan edellytyksiä asuntotonttitarjonnan lisäämiselle siten, että erityisesti kohtuuhintainen asuntotuotanto voi sijoittua palvelujen ja joukkoliikenteen kannalta parhaille paikoille. Tärkeää on myös, että siinä hyödynnetään täysimääräisesti kestävää liikkumista, kuten kävelyä ja pyöräilyä tukevia investointeja.

Sopimusten painopisteet rakentuvat kunkin seudun olosuhteiden perusteella. Edellytyksenä sopimiselle on yhteinen käsitys kuntien kesken alueen maankäytön ja liikennejärjestelmän kehittämisperiaatteista ja asuntotuotantotarpeesta. Oulussa tukeva pohja on saatu aikaan yksituumaisella seudullisella yhteistyöllä ja myös kuntarakennetta uudistamalla. Tampereen ja Turun alueilla sopimukset perustuvat kaupunkiseudut kattaviin rakennesuunnitelmiin, Tampereella myös vahvaan seutuorganisaatioon.

Helsingin seudulla tilanne on ollut pitkään hankala, kun yhteinen visio seudun yhdyskuntarakenteen kehittämistavoitteista on puuttunut. Väestönkasvu ja asuntotarjonta eivät ole kunnolla kohdanneet.  Asumisen osuus kotitalouksien käytettävistä tuloista on selvästi suurempi kuin muualla maassa. Asuntopula näkyy asumisahtautena ja pidentyneinä työmatkoina. Myös asunnottomuus keskittyy pääkaupunkiseudulle.

Tilanteen muuttamisessa MAL-sopiminen on ollut hyvä kannustin. Nyt voimassa oleva MAL-sopimus perustuu selkeään tahtoon asuntotuotannon kasvattamisesta ja suuntaamisesta maankäytön ja liikenteen kannalta tarkoituksenmukaisesti. Vuokra-asuntotuotannon kohdentaminen kuntien kesken on sovittu yhteisvastuullisuutta painottaen.

On ollut hienoa huomata, että sopimuksen valmisteluvaiheessa varsin kunnianhimoisiksi arvioidut tavoitteet ollaan saavuttamassa niin kaavoituksen kuin asuntotuotannonkin osalta. Uudistuotannon kokonaismäärä ylittää ilmeisesti sopimuskauden 60 000 asunnon tavoitetason. Myös kohtuuhintaisia ARA-vuokra-asuntoja näyttää syntyvän suunnitellusti. Pienenä pilvenä taivaalla on kuitenkin kaavojen asuntokerrosalan ja asuntojen määrän välisen suhteen muuttuminen yhä pienasuntovaltaisemmaksi. Yksin asuvatkin tarvitsevat asumisväljyyttä.

Viimeistelyvaiheessa oleva Helsingin seudun MAL2019-suunnitelma on jälleen iso askel eteenpäin. Ensimmäisen kerran maankäyttöä, asumista ja liikennettä on suunniteltu samassa seudun kattavassa prosessissa. Jos se saa lähiaikoina poliittisten päättäjien tuen, on olemassa hyvä tiekartta kunnianhimoisin tavoittein kohti hiilineutraalia seutua 2030 ja entistä parempia asuinoloja.  Sen raameissa myös uuden sopimuksen perusta on entistä vahvempi.

Olen vetänyt valtion puolelta MAL-sopimusvalmistelua kohta kaksikymmentä vuotta. Vuosi vuodelta on päästy eteenpäin jokaisella mukana olevalla kaupunkiseudulla. Tämä on ollut mahdollista ennen muuta siksi, että osapuolet ovat uskaltautuneet kurottautumaan tarvittaessa ulos omalta edunvalvonta- ja mukavuusalueeltaan. Sitä tarvitaan jatkossakin.

Matti Vatilo
Rakennusneuvos, YM
A-Kruunu Oy:n hallituksen pj.