08.12.2016
Valtiolla suuri rooli asumisen kustannuksissa

Asumisen hinta Helsingin seudulla on jo vuosia ylittänyt palvelualojen uuden työvoiman maksukyvyn asettamat rajat.  Kalliit asunnot uhkaavat lähivuosina sekä julkisten että yksityisten palvelujen saatavuutta.

Anne

Mediassa ja politiikkojen puheessa kauhistellaan asumistuen tarpeen kasvua ja vaaditaan vuokranantajia talkoisiin asumiskulujen hillitsemiseksi.

Valtion omista mahdollisuuksista näissä ”talkoissa” on myös hyvä puhua tarkastelemalla rakennuskustannuksia.

Keskustelussa on tärkeää muistaa, että rakentamisen hinnasta noin 40 prosenttia on erilaisia veroja. Julkinen valta kasvattaa tätä maksukuormaa erilaisilla byrokraattisilla kustannuksilla kuten maankäyttöön liittyvillä maksuilla.

Kunta ja valtio eivät näe omassa toiminnassaan ongelmaa asumisen kustannusten osalta.

Vuokralaisten näkökulmasta liian yksityiskohtaiset kaavat ja joustamattomat kaavamääräykset aiheuttavat kustannusten nousua, jonka asukkaat maksavat.

Kaavoittajalta on vaadittava järjestelmällisesti kustannusvaikutusten selvittämistä asukasnäkökulmasta, jotta voidaan välttää kustannustason nousu.

Asumistukijärjestelmää yksinkertaistetaan siirtämällä opiskelijat yleisenasumistuen piiriin. Ongelmaksi uudistuksessa muodostuu määrärahojen samanaikainen pienentyminen.

Suuremmalle joukolle jaetaan edellisvuotta pienempää summaa. Tilanne on tuensaajien kannalta ahdistava.

Vuokralaiset ry ihmettelee, miksi hallitus haluaa rajoittaa vain asumistukeen hyväksyttäviä enimmäisasumismenoja ja näin heikentää pienituloisten toimeentuloa, mutta ei lainkaan käy keskustelua itse vuokrien tai rakennuskustannusten rajoittamisesta.

Vuokra-asumisen hyviä puolia ovat aina olleet asunnon joustava vaihtaminen tarpeita vastaavaan asuntoon niin sijainnin kuin asunnon ominaisuuksien osalta.

Työnperässä muuttaminen on tänä päivänä kansalaisvelvollisuus. Asuminen hinnan huomioon ottaen, voi vaadetta pitää kohtuuttomana.

Saman aikaisesti, kun maan hallitus kiristää työttömyyden ehtoja ja ajaa voimakkaasti työllistymistä, sallii se vuokrasopimuksissa tilanteeseen nähden kohtuuttomia ehtoja.

Neuvontaamme tulleista puheluista monet koskevat tilanneetta, jossa työpaikka löytyy muualta kuin asuinpaikkakunnalta. Asunnon saamiseksi on pitänyt tehdä määräaikainen sopimus tai ainakin sopimus, jossa irtisanomisajan alkaminen on siirretty 11 kuukauden päähän.

Samassa sopimuksessa on usein maininta siitä, että vuokralainen pääsee irtautumaan sopimuksesta maksaessaan kahden kuukauden vuokraa vastaavan sopimussakon.

Yksilötasolla kallista työllistymistä, yhteiskunnan kannalta tilanteessa ei liene ongelmaa, koska sopimussakon maksamiseen ei pienituloinenkaan saa asumistukea.

Anne Viita
Toiminnanjohtaja
Vuokralaiset ry