13.06.2019
Yhteisen tekemisen kulttuuria kannattaa vaalia

Sosiaalisen asumisen festivaali 2019 (International Social Housing Festival 2019) pidettiin 4.- 8. Kesäkuuta Ranskan Lyonissa. Nelipäiväiseen seminaariin oli sisällytetty valtavasti asiaa asumisesta, jonka voisi määritellä esimerkiksi siten, että sosiaalisen asumisen tavoitteena on tarjota hyvän elämän peruselementit ilman että joku taho hyötyy siitä taloudellisesti.

Sosiaalisen asumisen festivaali nosti Lyonissa esiin asumisen kulttuurin erilaisuuden.

Tarkempi määrittely on vaikeaa sillä niin paljon eri maiden lähtökohdat eroavat toisistaan Euroopassa. Siinä missä muualla Euroopassa asuminen näyttäytyy vielä vahvasti ihmisoikeuskysymyksenä, pohjoismaissa keskitytään pitkälti samoihin asumisen kehitystarpeisiin kuin muussa asuntotuotannossa.

Ehkä tuosta syystä seminaarin suurin anti suomalaisen silmin oli eri maiden tilanteen päivittämistä. Toisaalta oli hyvä todeta sekin, että Suomessa hoidetaan moni asia todella hyvin niin sosiaalisen kuin teknisen näkökulman kannalta katsottuna.

Seminaari nosti kuitenkin esiin myös yhteisiä teemoja. Ilmastonmuutos on haaste kaikille mailla ja monissa esityksissä korostettiin, että siihen liittyvissä toimissa olennaista on huomioida tasavertaisuus muun muassa kustannusten osalta.

Samoin nopea kaupungistuminen luo lisäpaineita erityisesti asumisen hintakehitykseen. Esimerkiksi Berliiniin muuttaa vuosittain 40 000 uutta asukasta ja on nostanut voimakkaasti asumisen hintaa kaupungissa.

Kun teemana oli sosiaalinen asuminen, on selvää, että sosiaalisen asuntotuotannon merkitystä korostettiin voimakkaasti. Monissa puheenvuoroissa tuotiin esiin, että ko. asuntotuotannon rooli on muun muassa tasoittaa asuntomarkkinoiden hintakehitystä. Samoin suositeltiin sitä, että valtion tulisi nähdä yleishyödylliset asuntuottajat kumppaneina, jotka kehittävät yhteiskuntaa kestävälle pohjalle.

Virallisten seminaariesitysten lisäksi vapaamuotoiset keskustelut olivat jälleen tärkeä lisäanti ohjelmaan. Itse pääsin parina iltana nauttimaan kansainvälisen illallisen eri maiden vuokralaisjärjestöjen edustajien kanssa ja jäin miettimään, että senkaltaisiin kohtaamisiin olisi hyvä olla mahdollisuus kaikilla.

Suomi on järjestämässä seuraavaa festivaalia kahden vuoden päästä. Viralliseen ohjelmaan voisi sisällyttää mahdollisuus kohdata muiden maiden edustajia vaikkapa lounaalla tai illallisilla. Mallia voisi ottaa taannoisesta Hesarin järjestämästä Suomi puhuu –tapahtumasta, jossa eri lailla ajattelevia ihmisiä yhytettiin kahveille. Itsekin osallistuin ko. tapahtumaan positiivisin kokemuksin.

Tuleva festivaali on joka tapauksessa Suomelle erinomainen mahdollisuus tuoda esiin kaikkea sitä, mitä vuokra- ja asumisoikeusasumisen saralla on täällä tehty. Enkä tarkoita nyt vaan asuntosuunnittelun tai teknisen kehittämisen saavutuksia, vaan myös esimerkiksi yhteishallintolain aikaansaannoksia.

Todennäköisesti laki yhteishallinnosta vuokrataloissa on ollut vahvasti vaikuttamassa siihen, että meillä ei muiden maiden tavoin vuokralaiset ja vuokranantajat ole jatkuvassa valmiudessa taistelemaan toisiaan vastaan, vaan asioita jopa kehitetään yhdessä ja lähtökohtaisesti toinen toistensa arvo ymmärretään. Sitä mallia kannattaa esitellä erityisesti tämän päivän Euroopassa ja vahvistaa myös Suomessa.

Kaiken kaikkiaan festivaali oli mielenkiintoinen kokemus. Itselläni jäi erityisesti vielä mieleen ohjelman ulkopuolelta asunnottomien telttaleiri alikulkusiltojen alla hotellimme lähistöllä. Muutaman päivän ajan saimme seurata niiden eri-ikäisten ihmisten elämää ohi kulkiessamme.  

Eihän siitä voinut muuta todeta kuin että elämme todella erilaisissa todellisuuksissa eri maissa. Suomi on toki saanut kunniaa siitä kuinka on hoitanut asunnottomuuden, mutta ei meillä toisaalta ole sellaisia ihmismääriä hoidettavana kuin muualla. Ihmisten määrä vaikuttaa niin moneen asiaan myös asumisessa.

Emme  siitä syystä voi tulevilla festivaaleilla olla määräänsä enempää oppimestarin roolissa, mutta silti esitellä ylpeänä saavutuksiamme, teknisiä ja sosiaalisia innovaatioitamme. Ja antaa erityispaino tuolle mainitulle yhteisen tekemisen kulttuurille. Sillä on arvonsa, sitä kannattaa esitellä ja myös ymmärtää vaalia.

Päivi Karvinen
Viestinnän asiantuntija
Huvikummun viesti