26.01.2018
Asumisen yhteisöllisyys syntyy ihmisistä

Asumisen yhteisöllisyys elää jonkinlaista minirenessanssia – ainakin konseptien tasolla. Monella asunnontarjoajalla on tekeillä tai käytössä uusia ratkaisuja yhteisöllisen asumisen edistämiseksi.

A-Kruunu - Lauri Lehtoruusu

Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö helpottaa sopivan kämppiksen löytämistä kämppishakupalvelullaan. A-Kruunu kehittää uutta ryhmävuokrausmallia, jossa asukkailla on sanavaltaa uuden kämppiksen valintaan. Setlementtiasunnoissa yhteisöllisyyttä tukee yhteisökoordinaattori ja SATOn StudioKodeissa yhteisömanageri.

Konseptit tarttuvat eri haasteisiin, mutta eroistaan huolimatta yhdistävää ja positiivista on, ettei yhteisöllisyyttä edistettäessä katse kiinnity seiniin vaan sisältöihin.

Liian usein puhe asumisen yhteisöllisyydestä kuitenkin kääntyy yhteistiloihin. Yhteistilat eivät välttämättä ole yhteisöllisyyden tae – eikä niiden tarvitsekaan olla. Yhteisöllisyys syntyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, jolle tila vain tarjoaa puitteet.

Eikö sitä paitsi yhteisöllisin talo ole se, missä uskalletaan kutsua naapurit omaan olohuoneeseen, ei se missä yhteinen tekeminen karsinoidaan yhteistilojen neutraalille maaperälle?

Yhteistiloilla ei välttämättä aina edes tarvitse tavoitella yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi treenaaminen korvanapit korvilla talon yhteisellä kuntosalilla tai oma saunavuoro talosaunasta voivat olla aika kaukana yhteisöllisestä – pikemminkin silloin toivoo välttyvänsä naapureiden kohtaamiselta. Näissä tapauksissa tiloja jakamalla saadaan käyttöön sellaista, mikä ei muuten edulliseen kaupunkiasuntoon mahtuisi.

Esimerkiksi kööpenhaminalaisessa opiskelija-asuntokohteessa on asukkaiden käytössä täysikokoinen flyygeli. Tällainen tilojen jakamistalous voi olla uudenlaisen yhteisöllisyyden esimerkki, mutta myös luonnollinen seuraus tiivistyvästä kaupunkiasumisesta.

Yhteisöllisyydellä on asumisessa monta mittakaavaa ja ilmenemistapaa, joista kimppa-asuminen on vain yksi. On mainiota, että kimppa-asumista helpotetaan ja vielä auttamalla asukkaita löytämään itselleen sopivia kämppiksiä – mahdollisuus valita kämppis onkin tutkitusti tärkeä tekijä. Mutta samalla vuokranantajien on otettava koppia entistä enemmän myös muista yhteisöllisyyden mittakaavoista.

Olisiko aika, että talokohtaiset Facebook-ryhmät ovat asumisessa itsestään selvä odotus? Voisiko vuokranantajilla olla suurempi rooli kortteli- tai kaupunginosakohtaisen yhteisöllisyyden syntymisessä? Asumisen uuden yhteisöllisyyden edistämisen ytimessä ovat toimintatapojen muutos ja ihmiset, ei tilat.

Kyllä niitä yhteistilojakin kannattaa olla, mutta vain todelliseen tarpeeseen eikä tavan vuoksi. Eikä niitä tarvitse tyytyä jakamaan vain yhden talon kesken. Laajemmin ymmärrettynä asumisen yhteisöllisyys hyödyttää niitäkin asukkaita, joille kimppa-asuminen on kauhistus.

Lauri Lehtoruusu
Asiamies
Suomen opiskelija-asunnot SOA ry